Oululaisen Peltokurki-yhtyeen ensialbumi on valmis. Vallitseva pandemiatilanne sotki suunnitelmat julkaisukeikasta, mutta Anna Peltomaa ja Emma Kurkinen uskovat, että kaikella on tarkoitus.

Teksti: Sallamaari Paavola
Kuvat: Miira Peltomaa

Peltokurjen tarina alkoi neljä vuotta sitten.

Ajan kuluessa kappaleet ja itse yhtye ovat kypsyneet, kehittyneet ja löytäneet muotonsa. Nyt ensimmäinen levy on vihdoinkin valmis. Levyn julkaisua valmisteltiin toukokuulle, keikkapaikka varattiin, kiertue oli buukattu ja muutenkin töitä tehtiin täyttä häkää. Sitten koronavirus puuttui peliin.

Kuten varmasti moni muukin artisti, myös Peltokurki joutui miettimään tilannetta uudelleen – kannattaisiko levyä vielä julkaista? Lopulta Anna Peltomaa ja Emma Kurkinen päättivät, että levy näkee päivänvalon joko tulevana syksynä tai ensi keväänä. Nyt he ajattelevat, että pakkopysäytys tuli tarpeeseen.

”Tämä oli hyvä muistutus, että mihinkään ei ole kiire. Haluamme uskoa, että kaikella on tarkoitus. Meistä on ihanaa päästä julkaisemaan levy ja olemme siitä innoissamme, mutta maltillisempi aikataulu ei haittaa. Levy on huolella ja rauhassa tehty, joten on luontevaa, että julkaisukin tapahtuu samalla filosofialla”, Peltomaa miettii.

”Palaamme juurillemme, hitauteen. Lopulta tämä taisi olla meidän pelastus, että voimme välittää sitä mitä haluamme”, Kurkinen lisää.

Malttamattomana maailmalle

Vaikka kappaleita on työstetty pitkällä aikavälillä, on levyn viimeistely tapahtunut ryminällä. Albumin työstäminen aloitettiin jo viime vuoden maaliskuussa, mutta lopputuotannon rankkuus yllätti Peltomaan ja Kurkisen.

Helmikuussa 2020 kaksikosta tuntui, että stressi ja kiire hiipivät päälle. Suunnitelmia oli vielä paljon ja levyn julkaisu lähestyi. Molemmat myöntävät olevansa herkkiä sekä suorittamiseen taipuvaisia, vaikka se ei kummallekaan sovi.

”Olemme tyytyväisiä, että saimme lisäaikaa. Ei tällainen uusi artistitulokas välttämättä tajua, kuinka paljon asiat tarvitsisivat suunnittelua, esivalmistelua ja vaikutusaikaa. Vaikka me olemme pyöritelleet kappaleita monta vuotta ja toivoneet, että saisimme ne maailmalle, niin siinä unohtaa, että se kaikki on kuulijoille uutta.”

Nyt edessä on keikaton kesä ja aikaa rauhoittua.

Kokonaisuudet punoutuvat kaksin

Musiikkikasvatuksen opinnot toivat Peltomaan ja Kurkisen tiet yhteen vuonna 2013, mutta ystävyys ei syttynyt heti. Kaksikko teki musiikkia samoissa porukoissa, ja pari vuotta myöhemmin he päättivät lähteä yhdessä kesätöihin metsänistutukseen. Siellä työstettiin metsämiesten toiveesta vitsillä tehty karonkkalaulu. Vitsistä lähti syntymään muutakin.

Ensimmäisten yhteisten kappaleiden ensitahdit lyötiin vuonna 2016, ja saman vuoden keväänä Peltomaa ja Kurkinen saivat käsiinsä musiikikasvatuksen kandidaatin paperit. Väsymys alkoi painaa ja täytyi todeta, että nyt tarvitaan aikalisä. Samanlaisia tunteita on herännyt tänäkin keväänä.

Vuonna 2016 rauhoittumisen myötä alkoi syntyä biisi-ideoita, joita ryhdyttiin työstämään yhdessä.

”Se ei ollut intentionaalista aluksi. Olemme molemmat tehneet biisejä eri ihmisten kanssa ja huomasimme heti, että meillä kahdella klikkasi saumattomasti, mikä on aika harvinaista. Toisaalta laulujen kirjoittajina olimme uuden äärellä”, Peltomaa kertoo.

”Itselläni on vuosien varrella ollut ongelma, että tulee aihioita ja pieniä ideoita, mutta ei ole taitoa saada biisikokonaisuuksia kasaan. Annan kanssa kun ystävystyimme ja aloimme tehdä biisejä, niin huomasimmekin, että niistä saa punottua kokonaisuuksia”, Kurkinen toteaa.

Syvissä vesissä

Peltokurki alkoi kasvaa laulujen ympärille. Kun kappaleita muodostui, myös Peltokurki löysi muotonsa. Ystävysten mukaan oli sattumaa, että heidän äänialansa olivat yhdessä niin luonnolliset, että molemmat pystyivät laulamaan omalta mukavuusalueeltaan.

Yhdessä laulaminen ja toisen aistiminen oli ja on edelleen helppoa. Tietty katse kertoo, minne kappaletta viedään ja milloin on aika hengittää. Laulaessaan Kurkinen ja Peltomaa ikään kuin synkronoituvat.

”Ei ole itsestään selvää, että musiikki pelaa vaikka olisi kuinka hyvä ystävä. Se on suuri lahja ja hyvä sattuma”, Kurkinen kiittelee.

Peltokurjen kappaleet ovat melankolisia, herkkiä ja riipiviä, mutta niistä paistaa myös toivo. Ennen kaikkea niissä kuuluvat arjen keskustelut. Ystävyksiä yhdistävät henkisyys, itsetutkiskelu sekä elämän pohdinta, ja nämä asiat vuotavat myös kappaleisiin.

”Heti alussa huomasimme, että olemme molemmat koko ajan syvissä vesissä. Olemme herkkiä haaveilijoita ja jo yksiksemme mietimme paljon asioita: merkityksiä, elämän tarkoitusta, ihmisiä. Kappaleiden lainit ovat meidän keskusteluja kiteytettynä”, Peltomaa summaa.

”Keskustelut taas syntyvät elämäntilanteista. Me olemme kokeneet ne tunteet ja esitystilanteessa se voi resonoida yleisölle. Vaikka välillä on rankkojakin aikoja, niin aina on se toivo joka on keskusteluissakin läsnä, ja se voi lohduttaa kuuntelijoita. Joskus omat kappaleet lohduttavat itseäkin”, Kurkinen jatkaa.

Valvesali teki levystä totta

Vihdoin vuonna 2018 julkaistiin ensimmäinen single nimeltä Musta koira. Samana vuonna järjestettiin ensimmäinen iso keikka Valvesalissa, tuolloin päivänvalon näkivät kaikki levyllä olevat kappaleet.

”Valvesali antoi todella ison harppauksen ja levy alkoi olla realistinen unelma, ei pelkästään utopistinen.”

Ystävykset paljastavat, että esikoisalbumi kantaa pelkistettynä ja vahvana nimeä Peltokurki I. Jo se itsessään lupaa musiikille jatkoa.

”Meistä tuntui lähtökohtaisesti niin keinotekoiselta miettiä mitään erillistä nimeä. Ja koska kappaleet ovat niin rakkaita ja tärkeitä emme kokeneet, että haluamme nostaa niistä mitään tiettyä esille. Meillä oli sellainen tunne, että koska kappaleet ovat tavallaan synnyttäneet meidät, niin sen takia valitsimme tämän nimen.”

Kaksikko kertoo, että iso tekijä levyllä on ambienssi, tietynlainen kaikuisuus jolla haluttiin luoda taikamaailma ja unenomainen paikka, jossa musiikki tapahtuu. Halutun maailman luominen paljastuikin vaikeammaksi kuin saattoi olettaa.

”Emman ja minun heiniä on alkuperäisen sävellyksen tekeminen, mutta sitten kun lähdettiin niihin miljoonien vaihtoehtojen maailmaan, että miten mikäkin toteutetaan levyllä, niin huomasimme, että meille on vaikea sanallistaa niitä. Onneksi bändistä löytyy osaamista ja levyn viimeistelyssä mukana olleet ihmiset ovat niin ammattitaitoisia”, Peltomaa kertoo.

Lavalla irti arkiminästä

Yhteistyön tuloksena on syntynyt myös keikkalook. Näyttävät asut, meikit ja kampaukset ovat vastapainoa herkälle ja tunteelliselle musiikille, mutta kaikki sopiii saumattomasti yhteen. Tyylin takana on artistien ystävä Essi Jylhä.

”Keikkaan valmistautumisessa on oma latautumisensa, kun Essi laittaa meidät. Siitä on tullut meille tärkeä rituaali. Haluamme edustaa voimakkuutta, naisellisuutta ja rohkeutta, mutta tuoda samalla esille herkkiä, paljaitakin asioita sekä tunteita. Itseään pystyy ilmaisemaan silloin paremmin, kuin jos lähtisi verkkahousut jalassa esiintymään.”

Lavalle noustessa Peltomaa ja Kurkinen irtautuvat arkiminästään. Keikkalook on kuin yhteinen supersankariasu, joka tekee heistä Peltokurjen.

”Me näemme arkiminät ja Peltokurjen omina alueinaan. Jaamme Peltokurjen yhdessä, sitä ei olisi ilman toista. Se on enemmän kuin bändikumppanuus ja ystävyys, se on meidän molempien sieluntuotos. Välillä ajattelemme, että Peltokurki on enemmän kuin me kaksi yhteensä.”